Ravintokuidut jaetaan liukenemattomiin ja geeliytyviin kuituihin
Ravintokuitu on kasviperäistä ainetta, imeytymätöntä hiilihydraattia, jota ihmisten ruoansulatus ei pysty pilkkomaan. Ravintokuitujen olomuoto on hyvin vaihteleva ja jaetaan kahteen ryhmään, geeliytyviin kuituihin ja liukenemattomiin kuituihin. Molemmat kuitutyypit ovat elimistölle tärkeitä.
Liukenematon kuitu
Liukenematonta kuitua saadaan mm. viljojen kuoresta. Kuituosa viljasta siirtyy sellaisenann paksusuoleen, jossa se toimii imemällä itseensä vettä ja näin pehmentää ulostemassaa. Tämä prosessi edistää suolen toimintaa ehkäisemällä ummetusta ja siihen liittyviä vaivoja.
Geeliytyvä kuitu
Geelityvää kuitua saadaan mm. marjoista, hedelmistä ja palkokasveista. Geeliytyvä kuitu on vesiliukoista ja se hidastaa liian nopeaa verensokerin nousua aterian jälkeen.
Useimmissa kuidun lähteissä on sekä liukenematonta että geeliytyvää kuitua.
Kuidun saantisaantisuositus on
- naisille 25 grammaa
- miehille 35 grammaa
Suomalaiset saavat muihin länsimaihin verrattuna hyvin kuitua, mutta silti määrä voisi olla suurempi, jopa neljänneksen lisääminen olisi tarpeen. Erityisesti teini-ikäiset ja nuoret aikuiset saavat usein liian vähän kuituja. Suomalaiset saavat runsaasti kuituja ruisleivästä.
Kuituun liittyviä hyväksyttyjä terveysväitteitä
- Kaurajyvän kuitu edistää ulostemassan lisääntymistä
- Ohrajyvän kuitu edistää ulostemassan lisääntymistä
- Ruiskuitu edistää suolen normaalia toimintaa
- Vehnälesekuitu auttaa kiihdyttämään suoliston toimintaa
- Vehnälesekuitu edistää ulostemassan lisääntymistä