Luonnolliset suolat sisältävät arvokkaita mineraaleja
Moni ihmettelee teollisen pöytäsuolan ja luonnollisten suolojen (esim. merisuola ja ruususuola) eroja. Kaikki suolat sisältävät natriumkloridia, joka liiallisesti nautittuna nostaa verenpainetta.
Tässä lyhyesti suosituimmista suoloista:
- Pöytäsuola on teollinen, kemiallisesti valmistettu suola. Sen pääaines on natriumkloridi, mutta siihen lisätään myös mineraaleja, kuten jodia ja fluoria, sekä lisä- ja säilöntäaineita.
- Merisuola on jalostamaton suola, jota syntyy luonnollisesti veden haihtumisen seurauksena. Merisuola sisältää klooria, natriumia, jodia ja fluoria. Se on hieman voimakkaamman makuinen kuin pöytäsuola.
- Himalajan suola on toinen luonnollinen suola ja oikeasti peräisin Pakistanista ja Etelä-Amerikasta, ei Himalajalta. Se sisältää runsaasti välttämättömiä ravintoaineita (kaikkiaan 84 erilaista), mineraaleja sekä hivenaineita. Himalajan suola on väriltään vaaleanpunaista.
Ihminen tarvitsee suolaa
Elimistö tarvitsee suolaa, mutta vain vähän. Aikuisen tulisi saada vuorokaudessa 5mg suolaa, mikä on noin vajaan teelusikallisen verran. Määrä pitää sisällään kaiken vuorokauden aikana saatavan suolan, eli niin kutsutun piilosuolan, jota saamme elintarvikkeista, kuin myös lisätyn suolan.
Liika suolan saanti on isolle osalle ihmisistä haitallista, koska se kohottaa verenpainetta, mikä taasen vaurioittaa verisuonia ja sydäntä. Vaikka verenpaine pysyisikin normaalina, voi runsas suolan saanti silti lisätä sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Suolasta saatava natriumi on kuitenkin lihasten ja hermojen toiminnalle tärkeää. Lisäksi se säätelee elimistön nestetasapainoa. Kuitenkin elimistö tarvitsee natriumia vain vähän yli puoli grammaa, minkä saa jo reilusta grammasta suolaa.