Perheellisten kanssa keskustellessa kuulee puhuttavan takapenkin terroristeista ja tulevaa mökkimatkaa odotetaan kauhulla. Etupenkkiläiset ottavat päänsärkypillerin jo ehkäistääksensä jomotusta, joka johtuu toistuvista "ollaanko jo perillä" kyselyistä. Nykyään kuuleekin automatkan pelastuksen olevan se kannettava dvd-soitin, älypuhelin tai tabletti, vaan mitä, jos moisia ei ole tai niihin ei ainakaan ole lapsilla pääsyä. Tässä muutamia vinkkejä siihen miten pitää sopu autossa ja tehdä matkasta ikimuistoinen.
Taukojumppa
Me aikuiset, meillä on aina kiire. Kiire päästä perille, kiire syödä, kiire päästä pois. Nopeasti pitää käydä vessassa, vaihtaa vaatteet ja tehdä tehtävät tai ainakin siltä lapsista varmasti usein tuntuu. Mitäs jos nyt ei olisikaan matkalla kiire, voisi pysähtyä siinä kohtaa tietä, jossa lukee latokahvila ja pitää tauon ja jumppatuokion. Jos ei latokahvilaa satu matkanvarrelta löytymään, pidetään breikki levähdyspaikalla, juostaan viisi kertaa auton ympäri, haarahyppy ja ryhmähali. Näin on lasten energioita vähän kulutettu, vanhempien istumalihakset ravisteltu ja kaikilla on parempi mieli. Tätä voi toistaa tietyn väliajoin ja vaikka eri liikkeillä. Tiedän: lasten purku autosta ja takaisin laitto vie aikaa, mutta hei, kellä tässä oli kiire?
Levyraati
Kuka saa valita radiokanavan? Kenen lempimusiikkia kuunnellaan? Miten olisikin sekoitus kaikkea? Pidetään liikkuva levyraati. Nykyajan musiikkiohjelmilla on helppo hakea vaikka siinä autossa jokaisen lempikappaleita, tai sitten voi tehdä esivalmisteluja sen verran, että etsii jostakin autossa toistettavaan muotoon kaikki valmiiksi. Sitten vain kuunnellaan jokaisen lempikappaleita vuoronperään, annetaan pisteytys ja perustelut. Pisteytys voi olla peukun ylös tai alas näyttämistä, numeroilla kertomista, taputuksen määrää tai jotakin muuta teidän muksuillenne sopivaa. Tämä opettaa myös toisten mielipiteiden kuuntelemista ja ymmärrystä, että kaikkien ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta myöskään toista ei tarvitse haukkua. Ei muuta kuin autojamit pystyyn!
Kaverikirjan täyttö
Kuinkahan monella lapsella on vauvakirja, jonka sivut huutavat loppuen lopuksi tyhjyyttään? Tähän on oiva ratkaisu: vauvakirjan täyttö pitkillä automatkoilla. Tietysti voi täyttää sitä kyseistä tyhjäksi jäänyttä vauvakirjaa, taikka voisi tehdä uuden "kaverikirjan". Kirjan voi ostaa kaupasta, tai sen voi tuunata perheelle sopivaksi. Nimi.. ikä.. lempiväri.. juoma.. ruoka... tämän matkan kivoin kohta... kysymykset voivat olla maan ja taivaan väliltä. Etupenkillä toimitaan kirjurina ja lapsilta kysytään vuoronperään kysymykset. Vastaukset kirjataan tasan niin kuin lapsi ne sanoo. Tämä kirja on ihan huippu, jos sen joka vuosi ottaa vaikka mukaan samalle mökkireissulle ja sitten kymmenen vuoden päästä katsoo, miten lapset ovat kehittyneet ja kasvaneet. Mikä tästä tekee erityisen miellyttävän lapsille on ensinnäkin se että heitä kuunnellaan ja heidät otetaan huomioon ja parasta on vielä jos lopuksi etupenkkiläiset vastaavat oman sivun kysymyksiin myöskin ääneen.
Tässä oli nyt vaan muutamat meidän retkikunnan tämän kesän hitit. Toki käytössämme on vielä tuttu ja turvallinen eriväristen autojen laskeminen, vaikeutettuna erilaisten kulkuneuvojen laskeminen esim. poliisiauto, motskari, traktori ym. Postikorttien kirjoittelu ja matkapäiväkirjan kirjoittaminen/kuvittaminen. Olen huomannut, että kun lasten kanssa kommunikoi matkalla, se rauhoittaa heitä. Loppujen lopuksi, mitä muuta ne pienet ihmiset janoavatkaan kuin huomatuksi tulemista, sitä että joku kuuntelee. Turvallisia ja rauhallisia ajokilometrejä kaikille teille sekä aurinkoista kesää!
P.S. Eikä sovi unohtaa kunnon matkaeväitä.
Alunperin julkaistu 15.6.2015 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.