Lähenevä Ystävänpäivä sai henkilökuntamme muistelemaan omia hyvän ystävän tai läheisen kanssa koettuja hetkiä.
Tässä muutama hauska sattumus myös teidän iloksenne!
Tapaaminen kellon alla
Olin nuorena poikana menossa Helsinkiin tapaamaan siskoani ja sovimme treffit kellon alle. Olin junalla liikenteessä ja kun saavuin Helsingin päärautatieasemalle, jäin odottelemaan häntä kellon alle. Aika kului ja tuli tapaamisen hetki, ihmettelin missä siskoni oikein on ja hän taisi miettiä samaa, sillä siinä samassa soi puhelimeni. Sisko kyseli, että missä olen ja minä vastasin että kellon alla. No höh, niin hänkin oli, mutta ei nähnyt minua.. Niin missä kellon alla? No rautatieaseman tietysti.. Ei ei ei, velihyvä, Helsingissä jos on treffit kellon alla, se tarkoittaa stokkan kelloa jossa siskoni minua odotti.. Mistä tällainen Turkulainen sen olisi voinut tietää!?!?
Savinaamiot
Muutamia vuosia sitten ystäväni sai lahjaksi mökkiviikonlopun Rosalan saaresta Turun saaristosta. Mietimme koska ehdimme lahjakortin käyttää ja mitä teemme keskellä ei-mitään koko viikonlopun.. No syksyllä sinne sitten vihdoin suunnattiin viettämään minun syntymäpäiviäni. Neljän naisen porukka, tavoitteena syödä, löhoillä ja vain olla.. No muutakaan tekemistä ei siinä saaressa enää syksyaikaan ollut. Kovina saunojina laitoimme toisena iltana sitten saunan päälle, kannoimme kaivosta sinne vedet ja lämmitimme sitä koko päivän.. Hemmotteluakin oli luvassa, nimittäin olimme ottaneet mukaamme saunasavea ja päätimme tehdä savinaamiot. Naamiot päällä tulimme sitten keikistelemään hetkeksi pihalle ja viilentymään. Ja ei muuta kuin takaisin saunan lämpöön pesemään naamioita pois. Se olikin sitten naurunpaikka. Naamiot olivat jämähtäneet ja kuivuneet ihoon kiinni ulkona ollessamme. Meillä ei ollut suihkua, vain padassa lämmitettyä vettä ja vateja.. Pesuoperaatio ei ollut helpoimmasta päästä. Siellä sitten hinkkasimme toinen toistemme naamioita pois sillä itse siitä ei olisi tullut mitään. Jokunen tovi siinä meni ja puolet savista veimme varmasti kotiinkin, mutta ikimuistoinen muisto jäi :)
Liftimatkalla
Olimme nuorempana lähteneet taas kerran ystäväni kanssa liftausreissulle. Tällä kertaa etenimme jossakin päin Keski-Suomea. Ilta hämärtyi ja metsän reunustamaa tietä oli jo kilometrejä takana ja kilometrejä edessä. Olimme juuri jäämässä pois rekan kyydistä, sillä rekka jatkoi matkaansa määränpäähän, jonne me emme olleet menossa. Kun astuimme ulos, näimme kaksi ikäistämme poikaa tien vieressä. Pojat olivat myös liftausreissulla. He olivat selvästi odottaneet kyytiä kauan ja kertoivat meille epätoivoisina, että kyydin saaminen kyseisessä paikassa oli todella vaikeaa. Kävelimme ystäväni kanssa taktisesti tietä taaksepäin, sopivan mutkan taakse ja asetuimme odottamaan autoja. Ensimmäisen saapuessa nostimme peukut ylös ja auto pysähtyi heti. Tähän kaikkeen oli kulunut vain muutama minuutti. Nousimme kyytiin, ja kun ohitimme tien reunassa liftaavat pojat, ei siinä oikein muutakaan voinut kuin morjestaa hieman ilkikurisesti. Tämä oli taas yksi kokemus siitä, miten ystävän kanssa asiat järjestyvät aina!
Kastimerkki
Oli vuosi 1998 kun opiskelin Lapualla. Tapasimme opiskelukaverini kanssa aina sunnuntaisin Seinäjoen juna-asemalla, jossa hyppäsimme samaan junaan, jolla matkustimme tuon 15 minuutin matkan Lapualle. Yhtenä sunnuntaina ystävälleni tuli hätä, sellainen, että sanotaanko vaikka niin, että hyvin kuitua oli tullut nautittua. Ja junan vessa kutsui. Tuolloin käytössä olivat vanhat junavaunut, joissa tuotettu tavara kulkeutui kiskoille. Junamatkaa oli enään noin 5 minuuttia jäljellä ja me molemmat sitten siirryimme jo vaunun eteiseen tavaroiden kanssa. Ystäväni poistui vessaan ja minä jäin vessan ulkopuolelle odottelemaan ja vahtimaan laukkuja. Yht´äkkiä vessasta alkoi kuulua hysteeristä naurua, aivan todella kovaäänistä. Kului tovi, kuului kun hanasta valui vettä, lopulta ystäväni tuli vessasta ulos aivan tulipunaisena ja naurua räkättäen. Hän ei saanut sanotuksi mitään. Lopulta hän sai kerrottua, että äkillinen tuulenpuuska oli lennättänyt pöntöstä keskelle otsaa sellaisen pienen ruskean kastimerkin. Aivan prikuulleen keskelle otsaa. Tämä tarina naurattaa vielä meitä vuosien ja vuosien jälkeen. Nauramme aina Lapua-Seinäjoki junamatkalle ja kastimerkille.
Ratkiriemukasta ystävänpäivää kaikille!
Alunperin julkaistu 13.2.2015 Hyvinvoinnin vanhassa blogissa.